Blogini on tullut jäädäkseen, tai ainakaan se ei jäänyt aivan hetken hairahdukseksi. Kun jonkinasteinen normaalitila on nyt saavutettu niin sisällön, ulkomuodon kuin päivitystiheydenkin suhteen, olen valmis vastaanottamaan rakentavaa kritiikkiä. Ja kukapa olisi pätevämpi sitä antamaan kuin käytettävyyden guru ja kiistelty oppi-isä Jakob Nielsen. Lokakuussa Nielsen julkaisi sivullaan kymmenen yleisintä blogien käytettävyysmokaa. Toki on noloa, että otan kantaa näin vanhaan ilmiöön, mutta lokakuussa blogissani ei vielä olisi ollut mitään, mitä arvioida.

Nielsenin kymmenen kohtaa ovat tietenkin alunperin englanniksi, mutta käyn ne yksitellen läpi suomenkielisinä väännöksinä. Kaikkien kymmenen kohdan läpikäynti on turhan raskas kirjoittaa kerralla, saati lukea, joten jaan tekstin useampaan osaan.

1. Ei kirjoittajan esittelyä

Blogissani ei ole mitään esittely- tai infosivua. Tähän on monta syytä: Suurin osa lukijoistani tietää minusta riittävästi muutenkin. Ja suurinta osaa niistä, jotka eivät tiedä, ei erityisen paljon kiinnostane. Toisaalta itsekin uutta blogia lukiessa helposti klikkaan infolinkkiä, ja varmasti vastaavanlaisia kävijöitä on myös tällä sivulla.

Mitä tietoja infosivulla sitten pitäisi olla? Nimi, lempiväri ja kengännumero? Oikeastaan sivu, josta tieto olisi luettavissa suoraan, olisi blogini hengen vastainen. Viimeviikkoisen lukijakyselyjuttuni tosin alunperin ajattelin infosivunomaiseksi.

2. Ei kirjoittajan kuvaa

Kirjoittajan kuva lisää uskottavuutta ja tekee blogista henkilökohtaisemman, Nielsen sanoo. En tosin ole varma, saako oma kuvani tämän vaikutuksen aikaan. Samoin kuin ensimmäisessä kohdassa, aikomuksenikaan ei ole kertoa koko totuutta, tässä tapauksessa näyttää naamaani kaikelle maailmalle. Nykyisestä kuvasta uskon tuttujen tunnistavan minut. Tarkka kasvokuva ilmestyy sivulleni arviolta samanaikaisesti etu- ja sukunimeni kanssa.

Sivulla nykyään oleva kuva on ollut paikallaan muuttumattomana elokuusta saakka, mikä on vähän yllättävää, koska muuten olen hienosäätänyt ulkoasua moneen otteeseen. Ehkä kuva yksinkertaisesti on paras mahdollinen tarkoitukseensa, tai todennäköisemmin olen vain tottunut olemaan kiinnittämättä mitään huomiota siihen. Mutta nyt kun kiinnitin, saatan piankin vaihtaa tilalle uuden samantapaisen. (Ja vaihdoinkin.)

Jatkuu seuraavassa osassa, ja sitä seuraavassa.