Olen kateellinen ihmisille, jotka voivat viettää tipatonta tammikuuta siten, että sillä on jotain merkitystä. Tai ovat karkkilakossa, mikä minulle ei ole tainnut ala-asteaikojen jälkeen tulla edes mieleen. Ruoka-aiheisesta keskustelusta keksin sitten oman vastineeni, lihattoman viikon. Kuukausi olisi vähän liikaa.

Kasvissyöjäksi ryhtymistä en ole ennen vakavissani harkinnut, enkä nytkään, mutta yksi kokeiluviikko sujui yllättävän tuskattomasti. Energia ei loppunut kesken eikä lounaspaikan valinta ollut ongelmallista, paitsi sunnuntaina, jolloin olin pakotetty syömään puolukkahillolla valeltuja pinaattilettuja.

Totta puhuen lihaton viikko ei ollut aivan kokonainen, se kesti vain noin 6 vuorokautta ja 21 tuntia. Lopetin nimittäin heti, kun vähänkin siltä tuntui, sillä putken pidentyessä sen kynnys katkaisemiseen olisi koko ajan kasvanut.

Blogitaukoni taas ei johdu niinkään lupausten pitämisestä kuin niiden rikkomisesta, tai sitten siitä mitä jo viimeksi kirjoitin julkaisutahdista.