Olin menneenä viikonloppuna elämäni ensimmäisessä luokkakokouksessa. Viidestätoista syksyllä 1994 Kaustisen-Ullavan yläasteen 7C-luokan aloittaneesta paikalla kävi yksitoista. Määrä oli oikein hyvä ja kokous muutenkin odotusten mukainen. Vanhojen luokkatovereiden ja jopa -kavereiden tapaaminen oli sellaista kuin saatoin etukäteen kuvitellakin: "Asun siellä ja siellä, teen sitä ja tätä — muistatko kun se ja se opettaja teki niin tai näin?"

Mielenkiintoisinta oli asuinpaikkatilasto: viisi asuu Helsingissä tai Espoossa, mutta toisaalta ainakin kokoushetkellä peräti kolme Kaustisella vanhempiensa nurkissa.

Seuraavan kerran päätimme tavata jo 25 vuoden kuluttua.