Viimeviikkoinen kirjoitustaukoni johtui oikeastaan siitä, että heti maanantaina minulle tapahtui jotain niin noloa, etten ole sitä tähän mennessä kyennyt välittömien asianosaisten lisäksi kuin yhdelle ihmiselle tunnustamaan. Jätin nimittäin ottamatta asuntoni avaimen mukaan pois lähtiessäni jo toisen kerran viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. Tai kuluvan vuoden... vajaan viikon aikana. Unohdustahdin jatkuessa samanlaisena uhkaisin ennen pitkää kaikkien aikojen ennätyksiä, joten pyrin jatkossa noudattamaan normaalia huolellisuutta avainteni suhteen.

Syy siihen, miksi avaimeni jälleen jätin, oli tietysti se, että kotoa lähtiessäni olin aivan liian ajatuksissani ja tohkeissani. Olin menossa ostamaan tietokoneeseeni lisävarusteita. Tämän tunnustuksen on kuitenkin tarkoitus hieman heikentää nörttiuskottavuuttani – reilun neljän vuoden aikana tämä oli vasta kolmas kerta, kun koneeni päädyin kuoren avaamaan.

Viikon aikana kävin myös tentissä, josta menin turhankin usein etukäteen kertomaan, että se saattaisi ehkä olla viimeinen oikea tenttini tässä tutkinnossa. Vain ehkä viimeinen siksi, että tämän kyseisen läpimenosta ei etukäteen ollut takeita. Ja viimeinen oikea siksi, että keväällä on edessä ainakin yksi  kotona suoritettava, mutta tentiksi kutsuttu tehtävä. Taidanpa keväällä vielä erään kielikurssinkin kokeissa käydä. Ja mahdollisesti jonkun ihan oikean opintojaksonkin.