Pari viikkoa sitten jäin kiinni murresanan käytöstä. Aivan tavallisessa keskustelussa kaverin kanssa menin epähuomiossa mainitsemaan lyysäämisen. En muista toista tapausta, että olisin käyttänyt jotakin selvästi murteellista sanaa, joka ei olisi ollut keskustelukumppanille tuttu. Muunlaisten sanojen suhteen tätä toki tapahtuu päivittäin.

Asiasta oli otettava tarkemmin selvää. Olinko todella tehnyt virheen ja paljastunut murresanoja viljeleväksi maalaiseksi, vai sattuiko kyseisellä kaverillani vain olemaan aukko yleissivistyksessä? Tutkimukset osoittivat asiantilan olevan minulle epäsuotuisa, sanaa ei tuntenut kukaan niistä muutamasta kaveristani, joilta muistin sitä kysyä. Kaikki vastanneet olivat kotoisin jostain muualta päin Suomea kuin minä. Tänään vihdoin kysyin eräältä toiselta keskipohjalaiselta, ja tokihan hän sanan tunsi. Ei mistään kotoisin -identiteettini sai pahan kolhun.

Lyysäätä tietenkin tulee ruotsin kielestä. Lysa => loistaa yms. Eniten olen käyttänyt sitä lapsena pimeiden syysiltojen taskulamppuleikkien yhteydessä: "Älä lyysää silmiin!"