Pidän ensimmäisten kertojen raportoinnista niin paljon, että tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun niin tässä blogissa teen. Edes tänään. Mutta pari viikkoa sitten sellainen oli, kun kävin ensimmäistä kertaa saman yhtyeen keikalla kahtena peräkkäisenä päivänä. Yhtye oli Mew, jonka olin toki nähnyt ensimmäistä kertaa jo lähes neljä vuotta sitten, ja toistaiseksi viimeistä yli kaksi. Muutamat edelliset yhtyeen Helsingin-vierailut olivat jääneet minulta näkemättä, koska en ollut joko muistanut tai tajunnut ostaa lippuani ajoissa. Tällä kertaa en ottanut riskejä, vaan olin lipunmyynnin alkaessa valppaana refresh-napin äärellä. Ja kun lippujen loppuunmyynnin jälkeen tuli tieto toisesta esiintymisestä, en kovin kauaa miettinyt

Saman yhtyeen näkemistä kahtena peräkkäisenä iltana, ja vielä suhteellisen kalliilla lipuilla, ei ole kovin helppoa perustella järkisyillä. Silti teen niin. Omalla kohdallani oli kyseessä tietenkin jännittävä kokeilu. Mitä eroa on omissa reaktioissani, kun toisella kerralla ärsykkeet ovat jo tuttuja?

Eivät keikat missään nimessä olleet samanlaisia kokemuksia: Ensimmäisellä keikalla seisoin, toisella istuin. Ensimmäisellä keikalla olin eri seurassa kuin toisella, ainakin osittain. Ensimmäisellä keikalla soivat eri biisit kuin toisella, tai ainakin yksi. Ensimmäisellä keikalla näin lämppärin, toisella en. Ensimmäisen keikan jälkeen lähdin suoraan kotiin, toisen en.