Palasin siis juuri matkalta, josta kirjoitin jo elokuussa, kun tein lähtöpäätöksen. Kirjoituksessa oli muutamia pointteja, joita voi olla ihan hyödyllistä kommentoida nyt.
Viikko sitten ostin lentoliput New Yorkiin. Erikoista tämä on ainakin seuraavista syistä:
- En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella.
- Enkä itse asiassa missään muualla kuin Iberian niemimaalla ja Ruotsi-Suomessa.
- Tein päätöksen lähtemisestä muutamassa tunnissa.
- Lähden kesken lukukauden.
- En lähde yksin.
Kolmannesta voisin ottaa opikseni sen, että aina ei ole tarpeen hautoa asioita kovin pitkään, voi vain päättää ja tehdä. Nyt tosin päättämisen ja tekemisen välissä oli kolme kuukautta. Koskaan sinä aikana ei lähteminen alkanut kaduttamaan. Pystyin tosin vasta reilua viikkoa ennen lähtöä oikeasti innostua siitä, sillä vasta tällöin saatoin olla varma, että oikeasti pääsen lähtemään. Esteenä olisi ollut mikäpä muukaan kuin saamattomuus, tällä kertaa passin hankkimisen lykkääminen melkein liian myöhäiseksi.
Neljännen vaikutuksista en vielä ole täysin selvillä, mutta ei viikon matka pian muutaman päivän ekskursion jälkeen keskellä todella laiskaa lukukautta tuo valmistumista kovinkaan paljon lähemmäksi.
Viides teki matkasta todella erilaisen kuin viime kesän reissusta. Esimerkkejä: istuin alas ihmettelemään harvemmin, söin enemmän, en edes yrittänyt ottaa kontaktia muihin hostellin asukkaisiin. Tarkemman analyysin matkakumppaneista taidan jätän tekemättä nyt.
Kuulin Finnairin lipputarjouksesta alkuiltapäivästä, mietin asiaa, ja illalla puolivakavissani kyselin irkissä kiinnostuneita. Niitä yllättäen löytyikin muutama. Matka oli tehtävä marraskuun aikana, viikko tuntui sopivalta ajalta, ja ainoa kiinnekohta kalenterissa oli killan vuosijuhla, joten oli helppo päättää matka-ajaksi viikko juuri sitä ennen. Seuraavana aamuna lippuja varatessa olin kuitenkin jo epätoivon partaalla, kun alennusliput olivat aiotulta menopäivältä loppuneet. Lähdön aikaistaminen parilla päivällä onneksi auttoi.
Palaaminen päivää myöhemmin, vasta vuosijuhlapäivän aamuna olisi ollut aikamoista. Olisin nukahtanut vähän ennen pääruokaa. Nyt olisivat jatkot menossa ja olisin varsin pihalla.
Nyt minulla on ainakin jotain, mitä odottaa pitkin syksyä, ja hyvä syy tehdä kerrankin koulutöitä jo ennen deadlinea.
Koulutöiden tekeminen etuajassa ei onnistunut todellakaan. Syksyn mittaan kursseja on jäänyt väliin, projektit ovat jumissa ja harkkoja rästissä. Ensi viikolla alan toki toki tekemään töitä loppusyksyn eteen.
Tarkemmalle suunnittelulle on onneksi reilusti aikaa, eikä sitä oikein voi aloittaakaan, ennen kuin koko seurue saadaan 500 kilometrin säteen sisään toisistaan.
Tarkempaa suunnittelua matkan suhteen ei missään vaiheessa tehty, eikä se ollut tarpeenkaan. Parhaan tekemisidean sain kesken reissun. Ja kun ei aikataulua ollut, sain sen toteutetuksikin.
Mikään ei siis mennyt pieleen.
Kommentit