Muutama tunti sitten olisi Yleisradion kanavalta tullut musiikkiohjelma, jota kaveri suositteli minulle kuultavaksi. Mielelläni olisinkin kuunnellut, mutta en voinut. Yleisurheilun MM-kisojen takia olen joutunut muuttamaan väliaikaisasuntoon, ja jättämään tilanpuutteen ja hankalan tavaroiden raahaamisen vuoksi lukittuun varastoon suurimman osan omaisuudestani, enkä siihen pääse käsiksi koko elokuun aikana. Sinne jäi myös stereoitteni radiovastaanotin, sillä onhan minulla kannettava mp3-soittimeni, jolla voin radiota kuunnella, jos pakottava tarve on, niin kuin nyt melkeinpä oli.

Valitettavasti soittimeni on rikki, ollut jo pari viikkoa. Se ei käynnisty. Harmin paikka, se on kiva kapine ja vielä melko uusi, kevättalvella ostettu. Puoli vuotta vanhan laitteen korjauttaminen menee varmaan vielä takuuseen. Ja kyllähän sen huoltoon kiikuttaisi, mutta kun yhdistetty kuitti ja takuutodistus lojuu siellä samassa väliaikaisvarastossa punamuovisen muuttolaatikon pohjalla. Toivottavasti. Ainakaan tänne en sitä mukaani ottanut.

Tätä kirjoittaessa istun tietokoneen ja siedettävänopeuksisen nettiyhteyden ääressä — samoin kuin tuon radio-ohjelman aikana. Joten hyvin olisin voinut kuunnella ohjelman netissä, Yleisradiohan on jo jonkin aikaa tarjonnut kyseisen palvelun. Vaan ei onnistunut sekään, vuodenvaihteessa Yleisradio joutui lopettamaan musiikkiohjelmien jaon nettistreamina, koska se nettimusiikin esityskorvauksen nousun jälkeen olisi tullut aivan liian kalliiksi. Nyt tarjolla on enää uutisia ja puheohjelmia.

Täten vaadin korvausta kuulematta jääneestä radio-ohjelmasta kansainväliseltä yleisurheiluliitolta, joka ajaa opiskelijaraukat pois kodeistaan, singaporelaiselta elektroniikkayritykseltä, jonka tuotteet särkyvät normaalissa käytössä, ja suomalaiselta esittävien taiteilijoiden tekijänoikeusjärjestöltä, jonka ahneudella on paskainen maku.

Mitä tämä kaipaamani ohjelma sitten olisi sisältänyt? Jotain kiksua.