Kaaduin eilen pyörällä. Tai en niinkään kaatunut vaan lensin sarvien yli kyynärpää edellä ojan pohjalle nokkospuskaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan, vasenta käsivartta vain edelleen kutittaa, kirvelee ja punoittaa nokkoshapon yliannostuksesta, kylki on hellänä ja niska ihan vähäsen myös.

Koska analyysin jälkeen onnettomuuden syyksi osoittautui oma ajattelemattomuuteni (ajattelin nimittäin jotain aivan muuta kuin ajamista) ja huolimattomuuteni, jätän syyttämättä pyörätiellä ollutta töyssyä (joka on toki ollut olemassa kaikki ne kymmenet kerrat kun olen paikan ohitse ajanut tänäkin kesänä) tai mukana ollutta kauppakassia (jota ilman ei todennäköisesti olisi sattunut mitään, mutta joka toisaalta osaltaan pelasti minut lentämästä naama edellä asvalttiin).