Blogini henkiinherättämisen taustalla oli Athenen kiltalehteen tuleva juttu, aiheena siis omani ja opiskelijakavereiden blogit, Hesarin kuukausiliitteen blogijutun tapaan. Huomasin juuri, että itse asettamaani määräaikaan on kaksi viikkoa, välissä tentit ja joulunalusasiat. Suuri ero Hesarin juttuun on siinä, että en tänä aikana ole lopputuotteelle uhrannut ajatustakaan. Tutkimustyötä sentään olen tehnyt – jo kolmen kaverin blogeista olen lukenut kaikki merkinnät. Pari muuta blogaajaa vielä tiedän. Montakohan olen missannut kokonaan?

Athenen blogiyhteisöä ei ole vielä päässyt syntymään, ristiinkommentointi on vähäistä ja viimeisimmät merkinnät ovat epätodennäköisiä puheenaiheita. Eiköhän sellainen kuitenkin pian muodostu, askel sitä kohti olisi lisätä tälle sivulle linkit kaikkien tuttujen blogeihin. Ja niiden kommenttien kirjoitus. Edellisen lauseen jälkeen kävin yhden kommentin antamassa, tästä se lähtee.

Tätä kirjoittaessa ja samalla surffatessa tietooni on ehtinyt tulla ainakin yksi lisäys killan blogiavaruuteen. Tässä vaiheessa, ennen uusia löytöjä, tuntuu sopivalta tehdä yhteenveto siitä, miten oma käsitykseni blogiavaruudesta on kehittynyt. Seuraavassa mainitsen ihmiset oikeilla nimillään, mutta linkit blogeihinsa lisään sitä mukaa, kun tiedän, ettei heillä ole mitään sitä vastaan.

Yritin ensimmäisen kerran tämän blogin aloittamista kesäkuun lopussa, aikomuksena oli kirjoittaa päiväkirjaa heinäkuun matkasta. Ainuttakaan merkintää en blogiin asti saanut, kolmen viikon matkan alkupuoliskon sentään jaksoin ylläpitää päiväkirjaa paperilla. Blogin täydennys matkalla ilman omaa konetta oli turhan hankalaa. Silloin kun tietokoneen ääressä olin, olivat ajatukset aivan muualla kuin blogissa. Paperisen päiväkirjan tekstien siirto suoraan nettiin olisi varmaan ollut ihan hyvä idea, jos se edes yhden kerran olisi tullut mieleen.

Joka tapauksessa tässä vaihessa olin tietoinen ehkä yhdestä toisen athenelaisen blogista. Antti aloitti kesäkuussa myös matkablogin, syksyn kestävään ulkomaanharjoitteluunsa liittyen. Alussa uutta sisältöä tuli harvakseltaan, enkä ryhtynyt blogia aktiivisesti seuraamaan, vaikka matkan aikana Antti kirjoittelikin ahkerasti. Suurin syy blogin boikotointiin oli tietenkin se, että aina Antin matkasta lukiessa minua alkoi harmittaa se, että oma ulkomaanharjoitteluni jäi toteutumatta viime kesänä.

Elokuussa kirjoitin vähän aikaa aktiivisesti, ja samoihin aikoihin kuulin ensimmäisen kerran Juhon blogista. Juho kirjoittaa paljon minua selvemmin ja avoimemmin. Blogi on ollut olemassa kesästä asti, viime aikoina päivitystahti on ollut tiheä ja melkein säännöllinen.

Elokuun lopussa alkoi Suomen versio Big Brother -tosi-tv-sarjasta. Matti reagoi sarjan synnyttämään kohuun aloittamalla blogin, jonka nerokkaana ajatuksena oli raportoida – ei havaintoja ohjelmasta itsestään – vaan sitä seuraavista ihmisistä. Valitettavasti into laantui pian, itse asiassa suurin osa materiaalista on blogin ensimmäisen olemassaolopäivän ajalta.

Alkusyksy oli blogirintamalla hiljaista. Aloitin omani uudelleen jälleen kerran marraskuun puolivälin jälkeen, kun olin palannut matkalta, ja kerrottavaa oli ainakin piinaavasta jet lagista. Näihin aikoihin huomasin Jannen blogin, joka itse asiassa on ollut olemassa tässä kirjoituksessa mainituista blogeista pisimpään. Janne kirjoittaa taiteesta ja tekniikasta, kun muut Athenen blogiavaruuden kappaleet ovat enemmän tai vähemmän päiväkirjamaisia.

Vielä ennen viime vuorokautta luulin uusimmaksi lisäykseksi Heinin blogia, johon on reilussa kuukaudessa ilmestynyt kuusi merkintää, tahti ei vielä huimaa. Heini ei ollut aluksi kovin innokas bloginsa sijaintia paljastamaan, mutta kun sen olemassaolo oli selvillä, ei osoitekaan pysynyt kauaa salassa.

Tänään kuulin Ninan blogista, jota hän ei kuulemma ollut salaillut missään vaiheessa, ja helposti se löytyikin. Nina ei salaile tekstissäänkään, vaan kirjoittaa melkein kiusallisen avoimesti.

Muutama päivä sitten Mikko mainitsi uuden bloginsa, ja tänään löysin sen, koska oman blogini tilastoihin oli jäänyt merkintä siitä, että yksi henkilö oli tullut sivulleni Mikon blogissa olevasta linkistä. Mikon tekstejä en ole vielä lukenut, mutta teen sen heti, kun saan tämän merkinnän valmiiksi.

Huhuja olen kuullut muistakin, ilmiantoja saa tehdä. Totta puhuen tämän merkinnän kirjoittamisen aikana mieleen muistui tai netin syövereistä löytyi muutama lisää, mutta ne jäävät nyt kokonaan ilman mainintaa, jotta joskus saisin tekstin myös julkaistua. Tekstin, josta taisi tulla lehtijuttuni ensimmäinen raakaversio. Ja jonka synnyttämisessä kesti sen verran kauan, että aikakenttää on sensuroitu.

Marras- ja joulukuun aikana ainoastaan yhden merkinnän olen kirjoittanut muulloin kuin iltayhdentoista ja aamuviiden välillä. Tälle asialle saattaisi olla syytä tehdä jotain.