Olen viimeisen parin päivän aikana korjannut tenttipapereita. Tästä syystä olen ensimmäistä kertaa, ainakin muutamaan vuoteen, joutunut lukemaan paljon käsin kirjoitettua tekstiä. Eikä se aina ole helppoa.

Joskus itse tenttiä tehdessä on tullut mieleen, että valitettavasti joku joutuu tämänkin räpellyksen lukemaan. Sisällön siis. Mutta tuskin koskaan olen oivaltanut, että arvostelija mielellään saisi luettavakseen tekstiä, jonka voisi suuremmalti tuskailematta saada luetuksikin. Mitä parhain tilaisuus soveltaa etiikan kultaista sääntöä käytäntöön!

Ensi viikolla tentissä tulen tämän toki muistamaan. Onneksi käsialani on siihen erityistä huomiota kiinnittämättäkin vähintään luettavaa, vaikkei mitenkään siistiä. Tilanne olisi paljon pahempi ilman muinoin ensimmäisen lukiokuukauden aikana saamaani oivallusta: kaunosta voi siirtyä tekstaukseen.