Hiljaista on ollut blogissani, ja niin edelleen. Merkittävä syy tähän on ollut se, että kaikilta osin blogini otsikko ei enää ole ollut voimassa. Yritän silti palata vanhoille urilleni, jos en muuten, niin orastavan blogiyhteisön tähden.

Tällä viikolla olen pyrkinyt muuttamaan vuorokausirytmiäni edes jossain määrin järkeväksi. Olen ollut hunningolla niin kauan, etten sitä tässä kehtaa edes likimain ilmaista. Parina päivänä viikon aikana olen tuntenutkin itseni taas melkein hyväksyttäväksi yhteiskunnan jäseneksi —  olen jopa kokenut pari aamu- tai iltapäiväruuhkaa, jotain mihin en todellakaan ole ehtinyt tottumaan, saati turtumaan.

Haaste on kuitenkin vielä ollut turhan suuri. Maanantaiyön amerikkalainen jalkapallo-ottelu oli mahdollisimman huono alkusysäys ryhdistäytymisviikolle, mutten vain kyennyt sitä sivuuttamaan. Ja parin seuraavan päivän hyvät tulokset pyyhkiytyivät pois, kun keskiviikkoiltana juoksulenkin jälkeen nukahdin tunniksi, minkä jälkeen valvoinkin sitten turhien töiden parissa melkein kuuteen.

Onneksi uusi mahdollisuus parannuksen tekemiseen on taas ensi viikolla. Tai jo huomenna?