Lauantai-iltana puoli kahdeksan aikaan lähdin lenkille. Viikonloppuiltaisin lenkkeily on aina hieman riskialtista, sillä kevyen liikenteen väylillä alkaa noihin aikoihin liikkua hämäräperäistä väkeä — kuten tällä kertaa Tapiolan Silkkiniityn reunamilla kohtaamani viiden tai kuuden noin 15-vuotiaan poikasen seurue, joka oli iltakävelyllään noin kahdestatoista pakkasasteesta huolimatta. Ryhmä liikkui hitaasti eteenpäin ja vaikutti vievän tilaa koko väylän leveydeltä, mutta yllätyksekseni vasempaan laitaan järjestyi kuitenkin ohitustilaa. Harmillista kyllä, korvissani soi tällöin sinänsä mainio Death Cab For Cutie -albumi We Have The Facts And We're Voting Yes, sillä sen takia en aivan tarkasti kuullut muutaman sekunnin ohitukseni jälkeen kaikuneita huutoja. "Kiri kiri!" "Minuutti kärkeen!" Lievästi hämmentyneenä juoksin pois.

Seuraavalla kerralla muistan pysähtyä, ja pyytää toistamaan. Saattaahan olla, että nyt jotain olennaista jäi kuulematta.