Olen urheillut nyt kahtena päivänä peräkkäin, näin pitkä putki ensimmäistä kertaa liian moneen viikkoon. Koneistossa olon voi tosin laskea ainakin liikunnaksi, hiki siinä tuli. Joka tapauksessa edes epäsäännöllisestä liikunnasta oli ehtinyt kulua jo kaksi flunssaa ja yksi Espanjan-reissu.

Eilinen lenkki oli hyvä aloitus, juoksin Töölönlahden ympäri, koskaan ennen en ollut. Enkä ihan lähitulevaisuudessa kovin monesti taida tulla juoksemaankaan, koska jo tulevana perjantaina siirrän tavarani takaisin Otaniemeen. Enkä muuttoa saa tehtyä ilman autoa, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta. Jo kolmas kerta kuukauden aikana, kun joudun joltakulta pyytämään kyytiapua. Mikähän määrä on rajana, että oman auton hankinta alkaa kannattaa?

Kolmen evakkoviikon aikana olen ehtinyt huomata, että kyllä täällä Helsingissä on vain hieno asua. Luulisi opiskelumotivaationi tästä kohenevan, ei tarvitse kuin valmistua, ja jo joudun muuttamaan pois Otaniemestä. Ja mielellään kaupunginrajan toiselle puolelle. Kun ei joukkoliikenteen opiskelija-alennuksenkaan takia kannata enää Espoossa asua. Kun se silloin on sama molemmissa. Ja kun on valmistunut.